HETKINEN
Galleria Ronga, Tampere
7.1.–26.1.2023
Näkemisen ja tunnistamisen välinen hetki on maalausteni aihe.
Galleria Rongan näyttelyn teoksia maalatessani mietin ohikiitäviä hetkiä. Muistikuvan tavoittelu johtaa abstraktiin ilmaisuun. Oliko taivas vaaleanpunainen ja maa sininen.
Eilen, toissapäivänä ja melkein koko viikon satoi lunta. Nyt se on loskaa. Sanotaan että menkää metsään, metsä rauhoittaa, mutta minulle se tarkoittaa aivan päinvastaista.
Hetkinen viittaa lyhyeen ajanjaksoon ja toisaalta näkökulman vaihdokseen tai sovitun asian kyseenalaistamiseen.
On pieni aika odottaa junaa tulevaksi. Se tulee kohta. Mutta voin aina kyseenalaistaa lähtemisen mielekkyyden.
VUOLAS– SWIFT
Malmitalon galleria, Helsinki
4.8.-27.8.2022
I’m gonna lay down my burden
Down by the riverside…
I’m gonna lay down my burden
Down by the riverside
I’m gonna study war no more…
Kevät ei tuonut maalaria eikä muuraria vaan kaiken tuhoavan sodan. Korvissani soi vanha orjalaulu tai gospelsävelmä Down by the Riverside. Siinä taisteluun väsynyt sotilas haluaa laskea kantamuksensa, laskea kilpensä ja lopettaa sodankäynnin.
Joki virtaa vuolaana uusien itseään koko ajan. Kivet hioutuvat ja särmät pyöristyvät veden voimasta. Veneen muotoa jäljittelevät puupalikat lipuvat vedessä.
Kaupunkilainen kulkee taskut täynnä kedon kukkien siemeniä ripotellen niitä kävelyreitilleen. Kapinan tulisi olla rakentava. Kannatan passiivista vastarintaa ja loputtomia neuvotteluja..
Kiitos Kökars Gästateljé ja Taiteen edistämiskeskus taiteilijan työn tukemisesta.
———-
Vuolas — Swift
I’m gonna lay down my burden
Down by the riverside…
I’m gonna lay down my burden
Down by the riverside
I’m gonna study war no more…
This year, spring did not come with hope and fragrant flowers but with all-destroying war. I have an old slave song or gospel tune Down by the Riverside playing in my ears. In it, the soldier, tired of the battle, wants to lower his burden, lay down his shield and stop the warfare.
The river flows swiftly, renewing itself all the time. The stones are ground and the edges are rounded by the force of the water. Wooden blocks imitating the shape of a boat float in the water.
A city dweller carries pockets full of wild flower seeds, sprinkling them on her walking path. Rebellion should be constructive. I support passive resistance and endless negotiations.
Thanks to Kökars Gästateljé and the Art Promotion Center for supporting the artist’s work.
NÄKYMÄ– A VIEW
Pesula Galleria, Sipoo
1.12.-19.12.2021
Näkymä
Näkymä on se mitä katsoja näkee kerralla. Kun liikun, näen koko ajan uusia asioita ja teen havaintoja, vaikka nähtyä en pystyisikään heti sanallistamaan. Mutta pitääkö selittää, eikö voisi vain nähdä: värejä, muotoja, tiloja.
Maalausteni teemana on juuri tälläinen liikkeessä olevan nopea havainto, kuten junan ikkunasta avautuva jäsentymätön maisema. Maalauksissani on se hetki, kun en vielä osaa sanallisesti nimetä näkemääni enkä sen tähden myöskään kuvata nähtyä tunnistettavana kuvana. Asiaa tutkittaessa on havaittu, että ihmisen tietoisuus laahaa puoli sekuntia ulkomaailman tapahtumien jäljessä. Tajunta kuitenkin ajastetaan takaisin tosiaikaiseksi, niin että henkilö uskoo kokeneensa aistimuksen yhtä aikaa sen aiheuttaneen ärsykkeen kanssa. Havainto ja sen toteuttaminen abstraktina maalauksena on teosteni aihe.
Maalausten toisena teemana on ajan kuluminen. Aika on olemassaolon ja tapahtumien jatkuvaa ilmeisen peruuttamatonta etenemistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta. Neliön muotoisiin vanerille tehtyihin maalauksiin olen kuvannut horisontin. Yksi sarjoista on nimetty tapahtumahorisontiksi, rajaksi jonka taakse emme näe. Toivon, että edessäni avautuvan horisontin takana on jotain parempaa. Nyt toivon, että nykyinen dystooppinen pandemia on ohi.
Tuomo Alhojärvi kirjoittaa ”Keskellä nykyhetken happikatoa elää utooppinen ajattelu renessanssiaan. Kun olemassa oleva, ainoana mahdollisena näyttäytyvä järjestys tuottaa mahdottomuutta elää, on käännettävä katseet utooppiseen horisonttiin […] Utopian ytimessä on ’halu olla toisin’, mikä näyttäytyy menetelmällisenä vaateena ’paikantaa utooppista toivoa ympäröivästä maailmasta’. Jos on niin, että ’[e]lämme epätoivon ja dystopian aikakautta’, on käännettävä selkänsä tälle ajalle ja tehtävä toivo todeksi – paikannettava paikatonta. Kuten Arundhati Roy kirjoittaa suhteessa pandeemiseen globaaliin väkivaltaan, on avattava joka paikassa ’portaali, väylä yhden ja toisen maailman välillä.’” (Niin & näin 3/2021)
Mistä jänikset tulivat?
Jänis esiintyy joka puolella ja kaikkina aikoina. Jänis loikahtaa esiin maalauksissa, veistoksissa ja jopa muinaisten egyptiläisten hieroglyfeissä ja Maya-kansan kirjoituksissa. Videolla esiintyvät jäniksen muotoiset vahakynttilät viittaavat saksalaistaiteilija Joseph Beuysin töissä esiintyviin hahmoihin. Ensimmäistä kertaa hänen teoksissaan tapaamme jäniksen hahmon performanssissa ’How To Explain Art To A Dead Hare’ (1965). Videoteos on paitsi kunnianosoitus Beuysin koskettaville töille, myös ajan kulumisen (tai kulumattomuuden) kuvaus. Kynttilä palaa hitaasti, kuin muistona ajalle joka etenee.
Olemme eläneet eräänlaisessa pysähtyneisyyden tilassa kohta kaksi vuotta, jossa ajankulua on välillä ollut vaikeaa hahmottaa. Kuljemme tuttuja reittejä kaupungissa ja nojaamme rutiineihin pitääksemme kiinni ’normaalista’, turvallisuuden tunteesta joka ei enää koskaan palaa.
A View
The view is what the viewer sees. When I’m on the move I see new things all the time and make observations of them. And then at the same time come up with possible explanations, even if I can’t yet name what I see. Why couldn’t one just see; colours, shapes, spaces.
The theme of these paintings is that quick observation of
the movement as the unstructured landscape as seen for example through the moving window of the train. It’s the moment when one can’t yet verbally name what one sees and therefore can’t describe exactly what it is as an identifiable image. Experiments have found that human consciousness drags half a second behind the events of the outside world. Consciousness, however, is timed back to real time so that the person believes they have experienced the sensation at the same time as the stimulus that caused it. Perception and its implementation as an abstract painting is the subject of my works.
Another theme of the paintings is the passage of time. Time is a continuous, irreversible progression of existence and events from the past to the future through the present. The square-shaped plywood paintings depict the horizon. The series is named the event horizon, a boundary beyond which we do not see. I hope there is something better behind the horizon that opens up in front of me. Now I hope the current dystopian pandemic is over.
Tuomo Alhojärvi writes “In the midst of the current asphyxiating atmosphere lives the utopian thinking its renaissance. When an existing, seemingly the only possible order produces an impossibility to live, we must turn our gaze to the utopian horizon […] as a requirement to locate utopian hope in the world around us’. If it is so that ‘we live the era of despair on dystopia’, we must turn our backs to this era and make hope come true — locate the placeless.” (Niin & näin 3/2021)
Where did the rabbits come from?
The hare occurs everywhere and at all times. The hare leaps out in paintings, sculptures, and even in the hieroglyphs of the ancient Egyptians and in the writings of the Mayan people.
The hare-shaped wax candles in the video refer to the characters
in the works of German artist Joseph Beuys. For the first time in his works, we meet a rabbit character in the performance ‘How To Ex- plain Art To A Dead Hare’ (1965). The video work is not only a tribute to Beuys’ touching work, but also a description of the passage (or non-passage) of time. The candle burns slowly, as a memory of a time that progresses.
We have lived in a state of stagnation for almost two years, where time has sometimes been difficult to perceive. We follow familiar routes in the city and rely on routines to hold on to a ‘normal’, sense of security that never returns.
WALKING TO WORK
Galerie Pleiku, Berliini, Saksa
1.9.–12.9.2020
Kun ryhdyin suunnittelemaan tämän näyttelyn maalauksia haaveilin matkasta. Olin ajatellut matkustaa junalla Berliiniin kesällä 2020. Päätin maalata junan ikkunasta avautuvia kuvitteellisia maisemia. Siksi etsin maalausteni lähtökohdaksi sitä hetkeä kun en vielä osaa sanallisesti nimetä näkemääni enkä myöskään kuvata näkemääni tunnistettavana kuvana. Kun sitten helmikuun lopulla 2020 korona-epidemia iski Eurooppaan, saapui myös epävarmuus tulevasta. Matka Berliiniin junalla piti siirtää hämärään tulevaisuuteen.
Sata vuotta sitten maailman järjestystä värisytti suuri lama. Paremman elämän toivossa Pohjois-Amerikkaan Suomestakin lähteneet siirtolaiset törmäsivät työttömyyteen ja rahattomuuteen. Osa lähti etsimään töitä reissaamalla junissa pummilla, yleensä junan katolla matkaten. Yhteistä heille oli vapauden kaipuu, pätkätöiden teko ja täydellinen epävarmuus tulevasta. Näitä rahattomia travellereita kutsuttiin hoboiksi tai trämpeiksi. Näyttelyn nimi Walking to Work on lainattu Eric H. Monkkosen trämppejä käsitelleen kirjan nimestä.
Tämän ajan pandemiatilantessa ja sadan vuoden takaisten junapummien elämässä on samankaltaisuutta. Nyt kuten silloin omat suunnitelmat ja haaveet murentuivat todellisuuden uhkien takia. Romanttinen flooran ja faunan ihailu ja jatkuva uusien elämysten metsästys on kääntynyt tietoisuudeksi kapitalismin hauraudesta ja elämänhetkellisyydestä.
Abstrakteissa teoksissani tarkastelen ajan mielialoja maalaten ja öljyväriliiduilla piirtäen.
OI PUU
Galleria Kalleria, Helsinki
4.12.–15.12.2019
Mitä jos joulupuuta ei voisikaan rakentaa?
Joulukuusi on tunnelman oleellisin luoja askeettisessa, suomalaiselle kulttuurille ominaisessa joulujuhlan vietossa. OI PUU- näyttelyn työt tutkivat puuta elementtinä ja objektina.
Dystopisessa tulevaisuusnäkymässä kerrottaisiin vain tarinoita ajasta jolloin keskitalven juhlassa tuotiin metsä sisään ja kokoonnuttiin puun juurelle jakamaan konkreettisia lahjoja. Siinä tulevaisuuskuvitelmassa muistelisimme aikaa jolloin meillä Pohjolassa vielä oli talvia ja ihmiset ripustivat metsän ja puiston puihin tali- ja jyväpalloja pikkulinnuille. Puu on sekä traditionaalisesti että ekologisesti ajankohtainen aihe, metsien häviäminen ja hävittäminen tuntuu jokaiselle jo hengitettäessä. Maalaukset pikemminkin herättävät vihreyden tunteen näyttämättä itse vihreää väriä. Esittävä ja abstrakti ilmaisu sekoittuvat teoksissa keskenään.
HYLÄTYT RAJAT
Koksi, Taidekeskus Ahjo, Joensuu
18.4.–12.5.2019
Hylätyt rajat -näyttely pohtii rajojen merkitystä tällä hetkellä ja historiallisesti. Raja ei ole koskaan ollut este ihmisen liikkumiselle. Se on päinvastoin innostanut lähtemään. Utelias mieli on ollut valmis jättämään kaiken taakseen ja ylittämään joen. Kuitenkin raja muistetaan ja rajojen sisälle jäävää aluetta ollaan valmiit puolustamaan muita vastaan.
Maalaukseni ovat abstrakteja. Niiden keskeinen sisältö on väri. Maalaan öljyllä kankaalle. Olen nimennyt useimmat maalaukset rajajokien mukaan. Muutamat joet kuten Rubikon antiikin Italiassa muistetaan vain Caesarin lausahduksesta arpa on heitetty. Rubikonin tavoin myös Ebro Espanjassa on ollut sisällissodan taistelualue. Jordan-joen seutu ei ole rauhoittunut vieläkään. Meksikon pohjoinen rajajoki Rio Bravo on poliittisen kiistan keskellä USAn nykyhallinnon muuriprojektin takia. Meksikon ja Guatemalan rajalla oleva Usumacinta on viranomaisvalvonnan ulottumattomissa.
Rajan ylittämiseen on aina liittynyt pelon sekaista toiveikkuutta. Maalausten kirkkaat värit heijastavat uskalluksen iloa. Rajan ylittäjän muistot eivät aina haalistu,
ne kirkastuvat hehkuviksi.
Ranta piirtää viivaa
Grafiikanpaja Talli ry:n ryhmänäyttely
Galleria Rantakasarmi, Suomenlinna, Helsinki
22.3.-15.4.2018
Onni
Herätessäni unesi äärellä
ojensin käteni hengitystäsi kohden,
niinkuin väsynyt vaeltaja öisellä aavikolla
ojentaa iloiten kätensä
päin nuotiotulta.
Viiden monotypian sarja on nimetty Katri Valan runon, Onni; mukaan. Se on kokoelmasta Paluu. Runoja. Porvoo: WSOY, 1934.
Varjo
Maalauksia epävarmuuden ajasta
Taidekeskus Väinölä, Varkaus
2.2.-28.2.2018
Näyttelyni koostuu öljyväri- ja temperamaalauksista. Töiden lähtökohtana on ollut Suomen sisällissota 1918.
Maalaukseni ovat abstrakteja. Vaikka töissäni voi aistia horisontin olemassa olon, ne eivät ole maisemamaalauksia. Niiden keskeinen sisältö on väri. Taidekeskus Väinölässä esillä olevat maalaukset kuvaavat sodanajan ihmisen pelonsekaista epävarmuutta. Tästä kertoo se, että maalaukset ovat toisiinsa nähden erikokoisia ja joissakin töissä värit ovat tummia ja murrettuja. Nyt kun on kulunut sata vuotta sisällissodasta, se näyttäytyy yhä julmana ja kauheana. Sisällissodan perinnöksi jäi punaisten aiheellinen epäluulo valkoisia kohtaan ja valkoisten ilmeinen häpeä, jota on peitelty monin tavoin, vähätellen ja tietoisesti unohtaen.
Kuten Professori Hannu Itkonen kirjoittaa näyttelyjulkaisun esseessään Maailma on myös värejä – punainen ja valkoinenkin, maailmaa ei voi nähdä vain kaksivärisenä, punaisena ja valkoisena. Se on kaiken värinen, murrettu ja kirkas.
Vieri
maalauksia
Kirnu, Galleria Uusi Kipinä, Lahti
12.7.-30.7.2017
Samanaikaisuus, erilaisuus, sivullisuus
Näyttelyn nimi Vieri tarkoittaa lähellä olemista ja rinnakkaisuutta. Se voi olla myös kehotus liikkeeseen.
Näyttelyn maalauksia tehdessäni mietin samanaikaisuutta ja erilaisuutta filosofi Yrjö Kallisen ja kirjailija Marcel Proustin kautta. Ajatellessani Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -kirjasarjaa yhtenä lähtökohtana näyttelylle, mielessäni oli menneisyyteen liittyvä tarkka havainnointi, huolista vapaa viileä sivullisuus. Proustia viisitoista vuotta nuorempi Kallinen taas toimii, näin ajan takaa huomioituna, aivan toisin. Hän hyppää mukaan toimintaan unohtaen ulkopuoliset ja sivustakatsojat. Kallinen on vakaumuksen mies jonka toimintaa ohjaa syvä humanismi.
Näyttelyn teemana on ajan jatkuvuus ja katoavuus. Miten saada kiinni nyt -hetkestä menettämättä yhteyttä menneeseen ja rohkeaa luottamusta tulevaan.
Olipa kerran tehdas
Arabianrannan kirjasto, marraskuu 2016
Olipa kerran tehdas jatkaa näyttelyideni sarjaa, joissa pohditaan savupiipputeollisuuden katoamista Suomesta. Esillä olevat maalaukset ovat sidoksissa Arabian historiaan tehdaskaupunginosana.
Mitä tapahtuu tehtaalle, kun se ei enää ole tehdas? Piippua ei voi kaataa, koska se on täynnä saasteita. Itse tehdasrakennus on jo osa ihmisten rakasta maisemaa. Onko tehdas vain kulissi?
Vai onko tehdas muistomerkki työlle?
Mutta silloin kun 142-vuotiaassa tehtaassa oli vielä paljon työläisiä olivat he valmiit kaatamaan vaikka maan hallituksen, kuten Arabian tehtaan kommunistit vuonna 1948. Ratsupoliisit hajottivat lakon ja SAK tuomitsi työtaistelun. Vielä 2011 Arabian tehtaan työläiset osoittivat mieltään 95 työpaikan vähentämisestä. Kun johto sitten päätti lopettaa tuotannon, toivat työläiset tehtaan eteen hautakynttilöitä.
Forssan puoluekokouksesta on 113 vuotta. Nyt on tilaa uusille vaatimuksille. Olkoon se sitten puhdas luonto kaikille.
The Party
Galerie Pleiku, Berlin
16.8.2016-27.8.2016
The title is an obvious play on words. A party is a political entity or an act of celebration.
”The political theme of this exhibition came to me when I was in a library browsing through some books about the DDR. In the books, everybody was laughing. Work seemed easy, without toil, almost like having a party. But the state became paranoid and suspicious of its` own citizens and the citizens lost their faith on ideals. Or maybe it is the other way around.
Both meanings of the word, an all-powerful party leading the society and a merry festivity get an abstract representation in my oilpaintings. In my
canvases, reds and turquoises with their energetic feel form a recurrent pair of colors.
Inspiration for naming the works came from browsing through the minutes of the famous 1903 party conference proceedings of the Social Democratic Party in Finland. Fundamental idea of the conference was that Without demands there won’t be any improvements..
A life without a holiday is like a long journey without an inn to rest at. So we should party every now and then. There was a cheerful bustle of the crowd. The party gets a happy start when you join in with friendly, open mind. But then again, Nobody really cares if you don’t go to the Party.”
——–
”Der Titel ist ein offensichtliches Wortspiel. Eine Party wird als eine politische Organisation sowie Akt des friedlichen Zusammenseins definiert.
Das Thema dieser politischen Veranstaltung fiel mir ein, als ich nachts nach Büchern über die DDR in einer Bibliothek stöberte. In den Büchern waren alle am lachen. Arbeit schien einfach zu sein ohne irgendeine Art von Anstrengung Es schien fast so als wäre eine Party am gange. Der Staat wurde paranoid und verdächtigte seine eigenen Einwohner, welche daraufhin ihren Glauben und mit dem Glauben auch ihre Hoffnung verlierten. Vielleicht war es aber auch genau andersrum.
Beide Bedeutungen des Wortes Party, die allmächtige, die Gesellschaft führende Partei und das friedliche Feiern unter Gleichgesinnten, wurden in meinem Öl- Gemälde auf abstrakte Art und Weise verewigt. Die energetischen Farben rot und turkise formen ein rekurentes Farbenspiel in meinem Gemälde.
Die Inspiration für meine Arbeit kam mir als ich durch die berühmten Protokolle der 1903 stattgefundenen Geschenisse der Sozial Demokratischen Partei stöberte. Einer der fundamentalen Ideen der Konferenz war, dass es ohne Forderungen keine Verbesserungen geben wird.
Ein Leben ohne Urlaub ist wie eine lange Reise ohne Raststädte. Deswegen sollten wir hin und wieder feiern. Ein fröhliches Getummel machte sich unter den Menschen breit.
Ein heiterer Start in die Feier ist garantiert sobald man auf gut gelaunte, offene Menschen trifft aber auch wenn du nicht zur Party erscheinen solltest, interessiert es keinen.”
Haalean punainen linnoitus
Galleria Rantakasarmi, Suomenlinna, Helsinki
17.9.-11.10.2015
Rantakasarmin töiden lähtökohta on Suomenlinna ja sen historian kerrostumat: linnoitus, herrasmiessotilaat ja kulttuurielämä, mielipidevangit, varuskunta, avovankila, kulttuurityö, taidekoulutus, rakennuskannan pelastus, kaupunkilaisten puisto, turistiattraktio.
Maisema on kaksiulotteinen pinta ja ympäristöstä noukittu väri. Väriin liittyy kertomus: kuolemaantuomittujen sellin oven harmaa. Venäläiskasarmin okra. Upseerien asuintalon vaaleanpunainen vai onko se sittenkin Kreikan parlamenttitalo iltapäivän valossa uutistoimittajan selän takana?
Pale Red Fortress
Starting point for the works is the Suomenlinna fortress and its historical layers: the fortifications, the gentleman soldiers and cultural life, prisoners of conscience, the garrison, the open prison, cultural work, art education, preservation of historic buildings, urban park, tourist attraction.
Landscape is a two-dimensional surface and a color picked out of the subject matter. Color is associated with the subject: the Gray of the death row cell doors. Russian barracks in Ochre. Officers’ residential building in Pink. Or is it the Greek Parliament Building in the afternoon light behind the news reporter’s back?
Matka horisonttiin
P-Galleria, Pori, 14.11.-30.11.2014
Näyttelyn nimi viittaa Ahvenanmaalaiseen Kökarin kuntaan, jossa olen työskennellyt eri vuoden aikoina monia vuosia.
Teossarja: ”olen hyvin pahoillani”, kertoo viime kesäisistä myrkkypäästöistä Kokemäenjokeen. Päästöt johtivat kala- ja simpukkakuolemiin. Tapahtuman jälkeen tehtaiden vastuuhenkilöt sanoivat:”olen hyvin pahoillani.”
Rautaoksidia
Galleria Pirkko-Liisa Topelius 5.3.-30.3.2014
Rautaoksidi on ruosteenpunainen väripigmentti. Se pyrkii hallitsemaan koko maalausta. Olen käyttänyt sitä useissa nyt esillä olevissa temperamaalauksissa. Abstraktit maalaukset ovat pohdintaa väristä niin, että se saa aikaan jopa poliittisia sisältöjä. Kahden maalauksen nimessä on lainaus Danten Jumalaisen näytelmän säkeistä (Eino Leinon suomennos 1912-14) ikään kuin muistutuksena kuolevaisuudesta ja piirileikkinä yhteisen tiedon kanssa.
Kaupunkikuvien sarjan lähtökohtana on muuttuva teollisuusmaisema. Maalaukset henkivät saastuttavan savupiipputeollisuuden hyvästijättöä ja muutoksen jälkeensä jättämää autiutta. Ja kuitenkin kaasulaitoksesta tulee kulttuurikeskus ja pääkonttorista oppilaitos. Italo Calvinoa lainaten: ”Lyhyesti sanottuna menetelmäni pyrkii yhdistämään kuvien omaehtoisen synnyn ja loogisen ajattelun tarkoituksellisuuden.”
Kolme pistettä – muita kertomuksia
Stoan Galleria 11.12.13-1.4.14
Maalausteni nimet avaavat käsitteellisen ja kerronnallisen ulottuvuuden. Kovero -niminen maalaus viittaa Itä-Karjalassa jatkosodan aikana sijainneeseen keskitysleiriin. Korppi ja puutarha (Hyökkäys) luo kuvallisen muistuman sommittelunsa avulla. ”Säriseviä, kiireisiä päiviä” maalauksen nimi on irrallinen lainaus Paul Austerin ja J.M. Coetzeen kirjeromaanista Tässä ja nyt (2013).
Kolme pistettä ja muita kertomuksia -näyttelyn öljyvärimaalauksieni kaksiulotteisen pinnan voi nähdä abstrahoituneena maisemana. Näkemisen, ymmärtämisen ja löytämisen yhteys on järjestetty uudelleen maalauksiksi.
Ajatusviiva ja muita välimerkkejä
Stoan Galleria 11.12.13-1.4.14
Unohtuneet maisemat
Lasipalatsin Akkuna -näyttelytilassa 30.9.-13.10.2013
Somnium
Gardenia, syksy 2012, Helsinki
Töitä
Köysiratagalleria, Turku 14.11.–23.11.2012
Pohdin mikä on tarpeeksi? Jo pienen pieni kosketus maalauspinnalla saa aikaan teoksen. Toisaalta haluan paljastaa maalatun pinnan alla olevan: pellavakankaan. Olemme jonkin paljon suuremman edessä. Pellavakankaan tekemiseen on osallistunut iso joukko ihmisiä: maanviljelijät, pellavakuidun työstäjät, kutojat ja tehdastyöläiset, kuljeksista huolehtijat, jälleenmyyjät ja vasta sitten minä, maalari. Tästä syystä olen nimennyt maalaukseni töiksi.
Näistä levyistä en luovu
Turun Konservatorion kirjastossa ja Turun konserttitalossa keväällä 2012
Maalausteni lähtökohtana on usein jokin yhteiskunnallinen ilmiö. En kuitenkaan pyri kuvittamaan aihetta vaan aihe kulkee ajatuksena taustalla kuten Näistä levyistä en luovu –näyttelyssä. Esillä olleet 46 radiokuuntelemisen innoittamaa maalausta ovat satunnaisen kuulijan kunnianosoitus yhteiskunnallisesti tärkeälle instituutiolle, Yleisradiolle. Teosten nimi ja maalaus muodostavat käsitteellisen kokonaisuuden jonka jätän katsojan koettavaksi ja ymmärrettäväksi.
Maija Toropainen 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.